|
Viikingit
käsittelivät ruoria melkeinpä paremmin kuin auraa. He olivat taitavia
laivanrakentajia ja merimiehiä sekä erinomaisia navigoimaan. Aika, jota
kutsutaan viikinkiajaksi sai alkunsa kun Skandinavian kansat n. 800 j.Kr lähtivät
merien taakse tekemään kauppaa, mutta myös ryöväämään ja
valloittamaan.
Maa
toisensa jälkeen valloitettiin viikinkien merenkulku- sekä sotataitojen
ansiosta. Vasta kun ryöstöretket olivat jatkuneet pari sataa vuotta
Euroopan kansat oppivat vastustamaan viikinkien hyökkäyksiä
menestyksekkäästi, ja viikinkiaika loppui 1000-luvun puolivälissä.
Kölin
keksiminen teki pohjoismaalaisista lyömättömiä merenkävijöita.
Veneillä, joissa oli köli voitiin purjehtia eikä vain soutaa. Kölin
ansiosta voitiin rakentaa leveitä, merikelpoisia laivoja jonka syväys
oli pieni. Ohjausairo oli kiinnitettynä laivan peräpäähän oikealle
puolelle. Sen takia veneen oikeasta puolesta käytetään edelleen ruotsin
kielestä peräisin olevaa nimitystä tyyrpuuri (styra=ohjata).
Tarkalleen
ei tiedetä kuinka korkea masto aluksissa oli, mutta todennäköisesti se
oli aika matala. Purje oli samanmuotoinen kuin myöhempien aikojen
raakapurje täysitakiloiduissa aluksissa. Matalan maston ja purjeen hyvä
puoli oli että takiloinnin vaatimukset ja painolastin tarve olivat vähäiset.
Vedenalaiseen runkoon tehtiin tukipalkit jotta se kestäisi maston
paineen. Varalaidasta tehtiin entistä korkeampi jotta vesi ei laivan
keinuessa tulisi laitojen yli.
Viikingeillä
oli eri alukset eri tarkoituksiin. Merten yli suuntaaville kauppamatkoille
oli suuret, leveät alukset, suojaisiin vesiin pienemmät rahtilaivat, lisäksi
oli kalastusveneet ja tietenkin pitkät, kapeat ja nopeat sota-alukset.
Viikinkiaikaisia
aluksia on löytynyt useita, ja ne antavat hyvän kuvan viikinkien
laivarakennustaidoista. Kuuluisimmat laivat ovat Gokstadin- ja
Oseberginlaivat Norjassa. Suomesta on löytynyt vain yksi viikinkiaikainen
hylky, Lapuri-saaren edustalta Suomenlahdesta, läheltä Suomen itärajaa.
Huonosti säilynyt 12-metrinen hylky makaa meren pohjalla, mutta
meriarkeologi Harry Alopaeus on monen vuoden tutkimustyön ansiosta
onnistunut tekemään laivasta piirustuksen joka vastannee todellisuutta.
Viikinkiajan Laiva ry on rakentanut täydellisen kopion laivasta. Laivan
nimi on Sotka.
Vaikka laivat olivat merikelpoisia, niissä ei ollut hyttejä eikä minkäänlaisia
mukavuuksia. Merellä yövyttäessä täytyi nukkua kannella, ehkä
telttakankaan tai vällyn alla. Viikingeillä oli hyvät astronomiset
taidot, joten he osasivat navigoida kaukaisiin paikkoihin suurten merten
ylitse, mutta mikäli oli mahdollista he purjehtivat mieluiten suojaisia
reittejä pitkin. Silloin oli mahdollista rantautua yöksi ja yöpyä
hieman mukavammin teltoissa. Viikinkien Idäntie joka kulki Hiittisten
saariston läpi, Kemiönsaaren eteläpuolelta, oli yksi näistä
suhteellisen suojaisista reiteistä. Suojaisat reitit olivat hyviä myöskin
siksi että satamaan oli helppoa hakeutua
sumun tai myrskyn yllättäessä.
Rosalan Viikinkikeskuksen laivat
Rosalassa pitää kotisatamaa kaksi rekonstruoitua viikinkilaivaa,
sotalaiva Alvilda sekä pienempi vene Hogland.
Alvilda rakennettiin Eestin Saaremaalla, ja se siirtyi
viikinkikeskuksen omistukseen keväällä 2004. Se on 17 metriä pitkä, 4
m leveä ja painaa vesille laskettuna n. 14 tonnia. Rakennusmateriaaleina
on käytetty lehtikuusta ja tammea.
|